Heikki Pursiainen, veroparatiisit ja tieteen kriteerit, osa 2

Heikki Pursiainen on laatinut pitkän vastauksen hänen veroparatiisikirjoitustaan käsittelevään kritiikkiini. Tämä hänen toinen kirjoituksensa tunnistaa ensimmäistä paremmin yhteen arvioon keskittymisen rajoitteita, kiitos siitä. Kirjoitus sisältää kuitenkin kolme keskeistä ongelmaa.

Ensimmäinen on se, että Pursiainen on vastauksessaan muuttanut lennosta alkuperäisen artikkelinsa julkilausuttuja tavoitteita.

Toinen on se, että hän viittaa jo toisen kerran artikkeliin, joka ei käsittele asiaa jota Pursiainen sanoo sen käsittelevän.

Kolmanneksi Pursiainen linjaukset yhteiskunnalliseen osallistumiseen vaadittavasta tietotaidosta ovat erittäin kyseenalaisia.

Pääviesti vaihtui matkan varrella

Oma kirjoitukseni vastasi Pursiaisen alkuperäisen artikkelin väitteeseen, jonka mukaan ”julkisuudessa esitetyt luvut verovälttelyn aiheuttamista veromenetyksistä ovat virheellisiä monella tavalla”.

Nyt hän sanoo kuitenkin alkuperäisen artikkelin pääviestin olleen, ”että väitteet biljoonan euron vuotuisista veromenetyksistä Euroopassa ovat liioiteltuja parhaan tutkimustiedon valossa”.

Jos suurelle yleisölle puhutaan blogissa ja mediassa yleisesti ”julkisuudessa esitetyistä luvuista”, lukijat ansaitsevat saada selvän kuva keskustelussa esiintyneistä arvioista. Tätä Pursiainen ei alkuperäisessä kirjoituksessaan antanut. Kirjoitus ei vain kritisoinut suurimpia esitettyjä lukuja vaan esitti pienemmät (ja eri asiaa käsittelevät) luvut tieteen kantana.

Tämä johti lukijoita harhaan. Edellisen kirjoitukseni kritiikkini pätee edelleen.

Valtioneuvoston esityksen kritiikille ei ole perusteita 

Pursiainen nostaa kirjoituksestani esiin kaksi erityisen ”hämmästyttävää” kohtaa. Ensimmäinen hämmästyttävä asia on Pursiaisen mukaan se, että siteeraan luotettavana lähteenä Valtiovarainministeriön tekemää arviota hallituksen esityksessä.

Miksi? Koska hänen mukaansa on melko varmaa, ”että Ylönen ei pidä hallituksen esityksiä luotettavina tietolähteinä muissa yhteyksissä, kuten vaikkapa hallintarekisteröinnin vaikutuksia arvioitaessa”.

Palaan hieman myöhemmin tähän yhteiskunnallisen keskustelun kannalta vaaralliseen tapaan sivuuttaa argumenttien sisältöjä mielivaltaisesti niiden esittäjien mukaan.

Kuten Pursiainen varmasti tietää, tämän tyyppiset hallituksen esitykset valmistellaan valtiovarainministeriössä. Jos hän olisi perehtynyt tähän lakiesitykseen, hän tietäisi myös että VM:n laskelma toteutettiin Verohallinnosta saadulla salaisella veroilmoitusdatalla.

Kuten alkuperäisessä artikkelissani totesin, ovat tällaiset ”alhaalta ylöspäin” lähtevät arviot yleensä kaikista luotettavimpia, ja tätä tulosta voidaan pitää poikkeuksellisen luotettavana. Toisin sanoen hänen kritiikillään ei ole mitään pohjaa.

Pidän myös erikoisena ajattelutapaa, jonka mukaan tutkimus pitäisi hylätä sen takia, että se on valtiovarainministeriön virkamiesten tekemä.

Virénin tutkimus ei käsittele kansainvälisen sijoitustoiminnan verovilppiä

Toinen Pursiaisen mielestä “hämmästyttävä” asia on, että siteeraan Markku Hirvosen ja hänen kollegoidensa arvioita kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvästä verovilpistä. Hirvosen ja hänen kollegoidensa tutkimuksessa todettiin muun muassa, että ”pelkästään rajoitetusti verovelvollisille maksettuihin osinkoihin liittyvät järjestelyt aiheuttavat vuosittain Suomen valtiolle 300–600 miljoonan euron veromenetykset”.

Tämä hämmästely kumpuaa hänen mukaansa kahdesta lähteestä. Ensinnäkin Pursiainen toteaa että Hirvosen arvioita käsiteltiin artikkelissa, jonka hän linkkasi kirjoitukseensa.

Kyseinen artikkeli oli kansantaloudellisessa aikakauskirjassa julkaistu Onko koko Suomen talous harmaata?. On erikoista että Pursiainen linkittää jo toista kertaa tämän artikkelin, sillä se ei käsittele Markku Hirvosen ja hänen kollegoidensa arvioita kansainväliseen sijoitustoiminnan verovilpistä. Matti Virénin artikkeli keskittyy samaisen laajan tutkimuksen arvioihin harmaan talouden osuudesta Suomessa, mikä on eri asia.

Kuten aiemmin toin esiin (vaikka Pursiainen väittää minun sivuuttaneen asian), Virénin mainitsemia kritiikkejä ekonomisti Schneiderin metodologiaa kohtaan on syytä tarkastella vakavasti. Kansainvälisen sijoitustoiminnan verovilppiä ei kuitenkaan mainita Virénin artikkelissa kertaakaan.

Herää kysymys, eikö Pursiainen ole lukenut linkkaamaansa artikkelia? Vai riittääkö hänen mielestään yhdellä osa-alueella esitetty kritiikki koko henkilön tuotannon mitätöimiseen? Jälkimmäinen vaihtoehto on pelottava.

Hyökkäys Markku Hirvosta kohtaan oli ala-arvoinen

Toinen asia mitä Pursiainen hämmästelee Markku Hirvosen siteeraamisessa on se, että Hirvonen on Pursiaisen mukaan ”harmaasta taloudesta bisneksen itselleen tehnyt entinen verovirkamies ja konsultti, jolla ei ole alan tutkijankoulutusta ja jonka arvioita asiantuntijat eivät pidä uskottavina”.

Tämä heitto on ala-arvoinen. Kuten Pursiainen hyvin tietää, Eduskunnan tarkastusvaliokunnalle tehdyn tutkimuksen (jonka tilaamista aiempi oma Veroparatiisit-kirjani siivitti valiokunnan sisällä) tekijöinä ovat Markku Hirvonen, Risto Walden ja Pekka Lith. Pari sanaa heidän taustastaan lienee paikallaan niille, jotka eivät näitä herroja tunne.

Markku Hirvonen on tehnyt pitkän uran verotarkastuksessa ja sittemmin valtiovarainministeriössä ja harmaan talouden VIRKE-hankkeen vetäjänä. Hän on Suomen tunnetuimpia harmaan talouden asiantuntijoita. Verotarkastajilla on tyypillisesti parempi näkemys harmaan talouden tutkimuksessa käytettävistä tietoaineistoista kuin akateemisilla tutkijoilla, joiden kokemus on tyypillisesti teoreettisempaa.

Risto Walden on puolestaan toiminut kymmenen vuotta Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa laskentatoimen ja verotuksen tutkijana. Hän on julkaissut näistä aiheista lukuisia artikkeleja ja kirjoja ja hänen asiantuntemuksensa näistä teemoista tunnustetaan laajasti. Hän on myös Veronmaksajat ry:n hallituksen jäsen ja entinen Uudenmaan verotuksen oikaisulautakunnan jäsen. Nykyään hän johtaa saman alan konsulttiyritystä. Myös Pekka Lith on toiminut tällä alalla yli 15 vuotta.

Näillä tutkijoilla ei siis ole Pursiaisen mukaan lähtökohtaisesti riittävää kokemusta tehdä alan tutkimusta Suomessa?

Kuinka monen Liberan julkaisun takaa löytyy esimerkiksi vastaavaa asiantuntemusta? Pitäisikö toimittajien tulevaisuudessa soveltaa jotain tämäntyyppisiä testejä, kun miettivät Liberan kutsumista studioon?

Pursiainen itse ei tietääkseni ole julkaissut tästä aiheesta tutkimusta, vaikka kuulen mielelläni jos olen tässä väärässä. Ja toisin kuin Pursiainen kaarrellen esittää, hän antoi alkuperäisessä kirjoituksessaan tästä huolimatta aihetta koskevia politiikkasuosituksia. Ne tosin liikkuivat syystä tai toisesta erittäin yleisellä tasolla ja niiden kontribuutio keskusteluun jäi siten pieneksi.

Henkilökohtaisesti pidän tämäntyyppistä ensisijaisesti henkilöön perustuvaa mielivaltaista luokittelua vaarana informoidulle yhteiskunnalliselle päätöksenteolle ja keskustelukulttuurille. Pidän erityisen outona sitä, että sitä tuottaa think tank, joka sanoo edistävänsä ”vapaata yhteiskuntaa”.

Voi myös kysyä minkälaiseen yhteiskunnalliseen nurkkaan Libera maalaa itseään, jos esimerkiksi valtiovarainministeriö on lähtökohtaisesti epäuskottava tietolähde riippumatta sen tekemien arvioiden yksityiskohdista, ja jos Aalto yliopiston laskentatoimen laitokselta tai valtionhallinnosta ja yksityiseltä sektorilta hankitut taustat ovat riittämättömiä alan tutkimuksen tekoon.

Otin jo Pursiaisen väitteet huomioon

Mitä tulee syytöksiin Pursiaisen väitteiden sivuuttamisesta (joiden varaan Pursiainen rakentaa koko uudelleen muokatusta kysymyksenasettelusta ammentavan vastauksensa), totesin tekstissäni että “Murphyn arvio perustuu joiltain osin (ei kokonaan) ekonomisti Schneiderin tutkimuksiin harmaan talouden määrästä, ja sitä on tosiaan kritisoitu. Kritiikit ovat olleet ainakin itselleni valaisevia”.

Toiseksi toin poliitikkojen lausunnoista puhuttaessa esiin, että “Nähdäkseni yksikään siteerauksista ei kuitenkaan väitä, että 1000 miljardia tulisi veroparatiisimenetyksistä. En myöskään löytänyt lainauksista ajatusta siitä, että tähän ongelmaan puuttuminen ratkaisisi kaikki ongelmat.”

Jos tästä ei vielä tullut selväksi, niin totean nyt vielä erikseen että en tietenkään ajattele tähän ongelmaan puuttumisen luovan loputonta rahalähdettä kenellekään. Erittäin suuresta ongelmasta sen sijaan on kyse, sekä rahallisesti että muiden vaikutusten kautta.

Ihmettelen, jos Pursiainen pitää esimerkiksi kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvän verovilpin tai yritysten verojen välttelyn menetyksiä vähäisinä.

Millä tahansa politiikkatoimella on tietysti ulkoisvaikutuksia, jotka voivat tosin tämäntyyppisten haitakkeiden torjunnassa olla tapauksesta riippuen yhtä hyvin myös positiivisia. Tästä Pursiainen ei sano mitään.

“Huomio kiinittyy siihen, kuinka taloudesta puhutaan”

Lopuksi pidän valitettavana sitä, että Pursiainen julistaa “suopeita” ja “epäsuopeita” tulkintoja “motiiveista” kritiikkini taustalla.

Linja tuntuu olevan eri kuin vuosi sitten. Tällöin hän totesi Suomen kuvalehdelle, että ”Tuntuu kummalliselta, että huomio kiinnittyy siihen, kuinka taloudesta puhutaan. Se on toisarvoinen kysymys, kuinka siitä puhutaan. Itse asia on tärkeämpi.”